Ei ole miestä näkynyt

Minulle on nyt jääkiekkokauden edetessä tullut paljon kyselyitä siitä, miksi en ole ollut SaiPan peleissä kuvaamassa.  Aiemmilla kausillaa olen siellä kameran kanssa hyvin paljon aikaa viettänyt tuottaen SaiPalle kuvamateriaalia mainos- ja somekäyttöön. Ajattelin avata vähän tätä kuviota miksi ei miestä ole näkynyt.

 

Hallilla kuvaamisen vähyyden syy on yksinkertainen. Aika. Olen tehnyt tähän asti kuvaushommaa SaiPalle täysin talkoilla. Nyt kuitenkin palkallisten työkeikkojen määrä on kasvanut mukavasti kesän ja syksyn aikana. Tämä on tietenkin ollut yksi tavoitteistani oman firman pyörittämisen suhteen. Työmäärän lisääntyessä on vapaa-ajan käyttöä pitänyt ruveta vähän tarkemmin miettimään ja jostain on valitettavasti tingittävä.

 

Teen täyttä päivätyöviikkoa (37,5h) ja siihen päälle pyörittelen nuo oman firman hommat. Viime viikolla tein firman hommia semmoiset n. 17h. Eli töitä tuli tehtyä semmoiset 54,5h voi olla vähän jopa enemmänkin.

 

Arki-iltana jääkiekkopeli alkaa 18:30. Itse lähden hallilta pelin jälkeen n. klo. 22, kun kuvat on käsitelty ja laitettu eteenpäin. Kotipelejä on kaudessa kolmisenkymmentä ja kahdella kuvaajalla se tekee n. 15 peliä/kausi + playoffit. Eli se on suht sitovaa hommaa, sekä vie useamman illan kuukaudesta. Vaikka urheilua tykkään todella paljon, kuvata on myös mukava välillä olla vapaalla eikä aina vain ”töissä”.

 

Yritin sopia organisaation kanssa diiliä, jos olisimme saaneet jonkinlaisen oravannahkakaupan aikaiseksi. Tällöin nykyisin hyvin pitkälti työksi muodostuneesta kuvaamisesta ei olisi vain mennyt vain vapaat illat, vaan olisi saanut jotain korvaukseksi. Pelejä kun ei oikein pysty kameran linssin läpi seuraamaan, kun kyttää vaan tötterön läpi mahdollisimman hyviä kuvakulmia ja tilanteita. Organisaatio ei kuitenkaan hyväksynyt ehdottamaani tarjousta, vaan löysi tilalleni uuden kuvaajan.

 

Olen saanut tässä muutamassa vuodessa paljon kokemusta pelien kuvaamisesta ja sitä kautta taidot ovat karttuneet. Muutama nykyinen asiakaskin on löytynyt sitä kautta. En siis todellakaan ole katkera seuraa kohtaan. Päinvastoin. Nyt on vain seuraavan vuoro ottaa ”minun paikkani”. Itse jatkan eteenpäin kohti unelmaani. Työllistää ja elättää itse itsensä täysin valokuvauksella joku päivä.

 

Keltamusta sydän pysyy rinnassa ja varmasti hallilla tulen käymään työtehtävien sekä ihan pelien katsomisen merkeissä. Toivottavasti tämä avasi asiaa nyt mahdollisimman monelle, jotka tätä ovat ihmetelleet.

Menu